Matkustamisesta se alkoi. Matkustamisen harrastuksesta. Matkustaminen lienee ainakin osittain geeniperintöä. Isoäidin veli osti itselleen 80-vuotislahjaksi maailmanympärimatkan. Isoäidin vanhemmat lähtivät siirtolaisiksi amerikkaan. Onnistuivat tosin vasta toisella yrittämällä, ensimmäisellä kerralla isoäidin isä juopotteli itsensä sammuksiin Lontoossa huhtikuussa 1912 ja laivaliput MS Titanicille jäivät käyttävät. Myöhästyivät Southamptonin junasta. Pieni alkoholismi voi todistettavasti joskus pelastaa hengen!
Konkreettisen alun PeterPanMaailma sai tammikuussa 1995, kun putosin pillastuneen kamelin selästä Rajasthanin osavaltiossa Intiassa. Tarkalleen ottaen silloin, kun odotin vuoroani röntgeniin Jaisalmerin kaupungin yleisessä sairaalassa ja aivan vakuuttunut olin oman matkayrityksen perustamisesta päästessäni sairaalasta reilun bekkerelliannoksen jälkeen. Pieni säteily oli hyvästä? Röntgenlaite oli mallia toinen maailmansota.
Palattuani Suomeen talven mittaisen Intian-matkan jälkeen ryhdyin tuumasta toimeen. Ostin tietokoneen ja kotisivujen teko-ohjelman. Ladattuani kotisivuohjelman tietokoneeseen en yksinkertaisesti voinut käsittää, miten sillä saisi mitään aikaiseksi. Mutta sitkeys palkittiin ja kesäkuussa -96 minulla oli ensimmäinen ohjelma netissä ja printattuna. Näytettyäni ohjelman rinta rottingilla siskolleni hän totesi, että 'eiköhän sinun pitäisi jo kasvaa aikuiseksi ja hankkia oikea työ'. En noudattanut siskoni neuvoa ja joulukuussa -96 laskeuduin tutuista ja tutuntutuista koostuvan ensimmäisen ryhmäni kanssa Delhin lentokentälle.
Harva asia jos mikään meni tuolla matkalla suunnitelmien mukaan. Alkaen jo siitä, että silloinen ja vielä nykyinenkin Intia-Keskus Helsingissä oli myynnyt neljälle ryhmämme jäsenelle stand-by liput Moskovasta eteenpäin. Itku, hampaiden kiritys ja tasajalkaa pomppinen auttoivat sillä kerralla. Olimme lopulta kaikki samassa Tupelev 155 koneessa. Sen jälkeen olen tainnut hermostua matkoilla kaksi kertaa... 1998 pakistanilaiselle rajapäällikölle ja 1999 Bangladeshissä jokilaivajobbarille.
Mutta ihme ja kumma, Intiasta palasi kotiin tyytyväinen ryhmä tammikuussa 1997. Jaisalmerin yleisen sairaalan röntgen osastolla saamani liikeidea, alkaa ansaitsemaan matkustamisesta sen sijaan, että siihen menee jokainen markka, oli nähnyt päivänvalon. Mitään rikastumien vaaraa ei edelleenkään ole, mutta työn ja elämän laatu on hyvä ellei erinomainen. Luonnollisesti huonojakin päiviä on ollut, mutta nousen edelleen joka aamu innostuneena uuteen päivään... ja tänään ehkä innostuneemmin kuin koskaan. Meillä on koossa erinomainen joukkue ja sen kanssa menossa monta uutta projektia. Pysy kuulolla.
T. Peter :]
T. Peter :]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti